Ritva Elo: Juuret

Kaksi satukirjaa aikaisemmin julkaisseen Ritva Elon esikoisromaanissa Juuret yhtyvät pohjoiskarjalaisen ja eteläpohjalaisen suvun polut kahden nuoren kohdatessa toisensa. Heidän tyttärensä ammentaa kokemuksia juuristaan kulkiessaan äitinsä lapsuudenmaisemissa.

Muutto maalta kaupunkiin, sota ja sen jäljet raamittavat elämää. Tarinan henkilöiden kohtalot hahmottuvat mosaiikinomaisista kuvista, monenkirjavista elämänpoluista.

"Juuret punoo kahden suvun kohtaloista tarinapolkuja, jotka vievät lukijan sodanjälkeisen sukupolven lapsuudenkokemuksia leimanneiden kysymysten äärelle. Sairastuivatko kaikki miehet sodassa samaan tautiin? Millä täyttyy arvojen täydellisen romahtamisen tuoma kammottava tyhjyys? Onko omistamisenhalu voimakkaampi kuin rakkaus?"

• Haagalainen 9/2012
  

Sinikka Lehto:
Pieni runokirja iloksi ja opiksi

Opettaessani suomea ulkomaalaisille kaipasin kevennykseksi ja keskustelun pohjaksi helppoja runotekstejä. Tästä syntyi ajatus tämän kirjan laatimiseen.

Säkeitä kirjoittaessani olen pyrkinyt käyttämään helppoa kieltä ja jokapäiväiseen elämään liittyvää sanastoa, jotta kirjanen toimisi kielellisen kehityksen apuna ja tukijana. Kirja on kuitenkin runokirja, joten joitakin vapauksia kieliopilliseen näkemykseen on tekijä itselleen sallinut.

Kirjan kuvitukseen lupautui lahjakas Tanja Salmi, jonka ansiosta runot alkoivat elää myös kuvina.

Toivonkin, että kielellisen hyödyn lisäksi lukijalle välittyisi hippunen kauneutta, leikkimielisyyttä ja hyvää mieltä.

Sinikka Lehto

Ritva Elo: Pieni kivi

Pieni kivi on sykähdyttävän kaunis satu pienen viirullisen kiven seikkailuista Lapin karunkauniissa luonnossa. Unta ja totta... ihmeitä ja yllätyksiä... toiveita ja täyttymyksiä... Sadun lumoon eläytyy yhtä hyvin aivan pieni kuin vähän isompikin kuulija ja lukija - tarinassa on monta kerrosta.

Pirta Hahton kuvitus myötäilee sadun tunnelmia herkkävaistoisesti.

Pauli Murtomäki: Ajan matkassa
Pakinoita 1967-2001

Ajan matkassa on pakinakokoelma, jossa matkataan 30-luvun alusta vuosituhannen vaihtumiseen. Helsingin Seutu oli Vantaalla paikallisiin asioihin kantaa ottava sanomalehti. Siinä olleista "Perttelin pakinoista" ilmenevät monet tänäkin päivänä esillä olevat asiat - mm. työttömyys ja terveydenhuollon epäoikeudenmukaisuus. Mikään ei näytä muuttuneen lähes neljässäkymmenessä vuodessa.

Hokki-lehdessä ilmestyneet "Nostalgia" -pakinat kertovat Helsingin elämästä ja ihmisistä 30-luvulta - niissä on aitoa menneen ajan tuntua. Pakinat monista jo hävinneistä taloista ja kaupunkinäkymistä piirroskuvineen muistuttavat, että elettiin sitä ennenkin. Kadonneet elokuvateatterit ja erikoiset narikat Simonkadun rinteestä ovat poissa. Ja ennen kaikkea, hieno Heimolan talo, jossa eduskunta piti istuntojaan ja kokoelman tekijä kävi isänsä kanssa kuuntelemassa miten kieltolain käy. Menneen ajan tapahtumat kerrotaan pakinoissa koetun elämän tuntuisesti.

Ajan matkassa kuljetaan myös kulttuurin parissa. Taiteen Maailma -lehden Galleristin palstalla tavataan monet tunnetut taiteilijat ja pohditaan taiteen olemusta "galleristin" pitkäaikaisen kokemuksen valossa. Hänen matkansa on kulkenut ajassa niin, että voi sanoa "Ars longa, vita brevis".

Pauli Murtomäki: Soppajonosta Linnunlauluun

Pauli Murtomäki on monitahoinen kulttuurin vaikuttaja, kirjailija ja taidemaailman asiantuntija, joka on vuosikymmenten ajan saanut seurata läheltä, mitä taiteessa ja kirjallisuudessa tapahtuu. Galleristina hänet muistetaan sekä Strindbergin että Finnforumin taidesalongeista; yhteiskunnalliseen keskusteluun hän osallistui voimakkaasti jo ensimmäisellä romaanillaan, 1966 ilmestyneellä Kalle-kirjalla, joka oli puolustuspuhe koulukotipoikien puolesta. Siihen Murtomäellä on suurempi oikeus kuin monella muulla: hänen oma nuoruutensa kului osin Kallen miljöössä.

Kallen jälkeen Pauli Murtomäki on kirjoittanut useita romaaneja, runokokoelmia ja kiitettyjä lasten- ja nuortenkirjoja. Hän on sanoittanut myös lastenlauluja, jotka ovat ilmestyneet LP-levynä "Mä tykkään Kallesta".

Soppajonosta Linnunlauluun ei ole vain muistelmakirja. Se on elettyä elämää, johon sisältyvät niin 1930-luvun soppajonot kuin tämä päivä Kirjailijatalo Villa Kivessä, Linnunlaulussa. Tämä kirja viimeisteltiin siellä. Se on myös kulttuurihistoriaa ja vallan historiaa, jossa limittyvät nuortenkirjailija Arvid Lydecken tai presidentit Vigdis Finnbogadottir ja Urho Kekkonen, runoilija Lassi Nummi tai professori Unto Koistinen.

Teos on vahva puheenvuoro taiteen ja kirjallisuuden puolesta: taide on ikuista. Murtomäki ei paljasta, mutta hän kertoo, tarinoi, ymmärtää ja ennen kaikkea muistaa - joskus liiankin hyvin.

Ritva Elo: Ihmeelliset kukat

Muistatko, kun lapsena oli hyvä olla äidin kertoessa satuja tuulen tuivertaessa metsän puissa ja puron solistessa pihan poikki? Muistatko, kun maahiset ja menninkäiset heräsivät henkiin, kun prinssit ratsastivat prinsessojaan vastaan?

Tässä kirjassa tavoitetaan vanhan hyvän ajan sadun maailma. Aito, lämmin, kaikenikäisille lapsille sopiva. Tätä kirjaa lukiessa tulee hyvä olo - lapsen maailmassa on kaikki kaunista. Satu on syntynyt lapsille ja se elää heidän kauttaan.